Raaka-aineet

Maikkulan Kartanon keittiö valmistaa ateriat paikan päällä, tarkoin valituista raaka-aineista. Arvostamme lähiseudun puhtaita raaka-aineita ja suomalaisen keittiön perinteisiä sekä hieman erikoisempia herkkuja.

Kala

Kalastaminen on ollut tärkeä elinkeino, niin kauan kuin Suomessa on kalaisten vesien rannoilla asuttu. Ammattikalastuksen historia alkaa kuitenkin 1800-luvulla kehittyneestä talvinuotan vedosta. Ammattimainen kalastus on usein suvussa periytyvä taito, vanhemmilta saadut arvot ja opittu elämäntapa on tärkeitä tekijöitä, vaikka koulutuksen merkitys lisääntyy jatkuvasti.

Suomalaiset ovat kalansyöjäkansaa, perkaamatonta kalaa kuluu vuosittain noin 30 kg/henkilöä kohti, tämä on yli kaksinkertainen määrä koko maailman keskiarvoon nähden. Maikkulan Kartanoon muikut tulevat Kuusamon Kitkalta ja Muojärveltä. Suurin osa muista kaloista ostetaan lähialueen merikalastajilta.

Poro

Saamelaisten arvellaan aloittaneen suurporonhoidon 1200-luvulla peurakannan kuihduttua liiallisesta metsästyksestä. Aluksi porot kesytettiin tunturipeurasta peuranpyynnissä käytettäviksi houkutuseläimiksi, mutta aikojen saatossa ne korvasivat niin hevosen, lehmän kuin lampaankin.

Vaikka poro on Lapin eksotiikkaa etelän ihmisille, pohjoisessa se on vanha ja perinteinen tulonlähde. Porotalous on edelleen noin tuhannen perheen pääelinkeino ja paljon suuremmalle joukolle merkittävä sivutulojen lähde. Yleensä lihat myydään välittäjille, mutta Maikkulan Kartanon poronliha ostetaan suoraan perinteisiltä poronkasvattajasuvuilta kuten Utsjoen Länsmaneilta.

Mäti

Antiikin aikoina pikkukalojen uskottiin syntyvän meren vaahdosta, mutta kaikkien herkuttelijoitten onneksi näin ei ole. Kalat tarvitsevat joulun lähes odotetuinta lisäkettä, pitopöytien herkkua ja blinien kaveria, mätiä, lisääntyäkseen. Suomessa suosituimpia ovat kotoisten lohikalojemme kauniin punertavat mädit.

Maikkulaan muikunmäti saadaan Kuusamon Kitkalta ja Muojärveltä, mutta muiden kalojen kuten siianmäti tulee lähialueelta.

Riekko – elämän lintu

Riekko eli elämän lintu oli tärkeä ravinnon ja tulonlähde saamelaisille; sitä käytettiin rahankorvikkeena ja rahaakin tärkeämpänä arvon mittana. Hyvänä talvena taitavan metsämiehen saalis saattoi olla satoja yksilöitä.  Riekot myytiin säilyviä elintarvikkeita, kuten jauhoja, kahvia ja sokeria vastaan lintuja Englantiin välittäville norjalaisille kauppamiehille.

Vaikka ammattimainen metsästys on vähentynyt runsaasti, riekon merkitys elämän lintuna jatkuu: tulot saadaan metsästysturismista. Lähes kaikki ravintoloihin päätyvistä riekoista pyydetään ansoilla, joita saa käyttää vain tunturi-Lapin kolmessa kunnassa: Inarissa, Utsjoella ja Enontekijällä. Maikkulan Kartanoon riekot ostetaan suoraan utsjokisilta pyytäjiltä.

Rapu – orjien ruuasta herrojen herkuksi

Vaikka jo Mesopotamiassa järjestettiin suuria rapujuhlia, keksittiin ravun arvo paljon myöhemmin. Antiikin Roomassa ravut olivat orjien ruokaa ja keskiajalla saksalaiset palvelijat saivat syödäkseen yhden rapuaterian viikossa. Ravun noususta kulinaristien herkuksi voidaan kiittää munkkeja, jotka alkoivat paaston aikana suosia rapuja.

Suomalaiset kunnostautuivat lähinnä pyytäjinä, vielä 1800-luvulla rapuja riitti vientiin yli 15 miljoonaa kappaletta. Ahkera pyytäjä saattoikin tienata helposti vuoden palkan rapukauden aikana. Rapuruton tulo kuitenkin lopetti helpon rahan saannin. Maikkulan Kartanon ravut ovat tietenkin kotimaisia ja tulevat Etelä-Suomen luonnon vesistä.

Lammas

Lammasta pidetään ihmisen toiseksi vanhimpana kotieläimenä heti koiran jälkeen. Pohjoismaihin ne tulivat jo 6000 vuotta sitten, kun täällä asuneet ihmiset kävivät hankkimassa lampaita etelästä. Maikkulan Kartanossakin lampaita on todennäköisesti ollut ainakin jo 1700-luvun puolivälissä, kun kartanon omisti kauppias Peter Anander, jolla oli omistuksessaan useita maatiloja ympäri Oulua.

1900-luvun alussa Maikkulassa oli 22 lammasta vaikka kartanon varsinainen tuotantosuunta oli maitotalous. Nykyisin kartanon laitumilla kirmaa kesäisin 30–40 lammasta, jotka tulevat keväisin Pudasjärveltä ja kasvatetaan oman ravintolan tarpeisiin.

Peruna – paholaisen kasvi

Columbus toi perunan Eurooppaan 1500-luvulla Etelä-Amerikasta. Aluksi perunasta yritettiin syödä kitkerän makuisia varsia ja siemeniä, jotka aiheuttavat pahoinvointia. Tästä syystä perunaa pidettiin paholaisen kasvina. Vasta 1700-luvulla ymmärrettiin perunan arvo, kun Ranskan kuningas Ludvik XVI:sta määräsi hovissaan perunan pöytään.

Etenkin Pohjois-Pohjanmaalla perunaan on satsattu paljon. Suomen tunnetuin perunapitäjä on Tyrnävä, joka tuottaa 70 % Suomen siemenperunoista. Alueen suurimpia vahvuuksia ovat monipuoliset ja puhtaat raaka-aineet sekä perunan viljelyyn hyvin sopivat kivettömät hietamaat. Myös pohjoisen luonto antaa oman lisänsä: talvisin routivat pellot ja pitkät kesäpäivät takaavat maukkaan lopputuloksen. Maikkulan Kartanon perunat tulevat tietenkin lähialueen laadukkailta viljelmiltä.